Ugh!
Vihdoin ja viimein lenssun poikanen on selätetty. Ei siihen loppujen lopuksi tarvittu kuin aika paljon kärsivällisyyttä, viherjauhetta, vitamiineja, pakurikääpäteetä, yksi sarvikuono jne... :D
Treenaamaan en siis ole päässyt. Ehkä olisin voinut mennä kokeilemaan, mutta entuudestaan jo tiedän, että jos menen liian aikaisin niin kroppa pistää entistä enemmän hanttiin. Toisaalta on tylsää ettei pääse salille/pilatekseen, mutta toisaalta jo jälkitautien kannalta on parempi odotella rauhassa....vaikka aina ei ihan malttaisikaan!
Huomasin tuossa alkuviikosta myös lievää tylsistymistä sen takia etten "päässyt" mihinkään liikkumaan. Mä kun en ole mikään paikallani kököttäjä. Aina pitää olla jotain pikku projektia suunnitteilla.
Samalla huomasin myös pientä väsymystä tai oikeastaan saamattomuutta. Ei vaan oikein huvittanut mikään. Mutta ei huvittanut olla kotonakaan, kun ei ollut kunnon tekemistä. Pieni happihyppely ja vitamiinilisät teki tehtävänsä ja olokin piristyi.
Viikonloppuna kököteltiin metsässä ja suolla keräillen karpaloita ja suppilovahveroita. Oikeastaan aikas rentouttavaa puuhaa. Ja parin päivän päästä mennään uudestaan, jee!
Ja ehkä mä sinne salillekkin saan raahattua itseni heti maanantaina. Sain mä sentään tylsyydessäni tehtyä uuden treeniohjelman, sellaisen kortisoleja tasapainottavan... ;)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti